Joulun tuotoksia

Syksy on ollut paitsi pitkä ja pimeä, myös täynnä töitä ja kaikenlaista menoa. Lomalla marras-joulukuun vaihteessa viikko kului reissussa ja toinen mökillä. Mökille mukaan raahasin varmuudeksi useammankin keskeneräisen neuleen...  Valmiiksi pakersin ensimmäisenä lähes pari vuotta sitten aloittamani isoäidin neliöistä tehdyn peiton. Siitä lisää kunhan peitto on uitettu ja kuivattu, eihän sitä kaikkea kerralla voi tehdä!

Projektin lopettamista edesauttoi myös se, että samoista langoista oli tulossa joululahjaksi kirjoneulelapasia ja työ oli saatava loppuun. Toiset lapaset lähti pakettiin ja reissuun äkkipikaisesti suostumatta kameran eteen, katsotaan josko lapasten ja kameran tiet jatkossa kohtaavat :) Toiset sensijaan olivat suostuvaisemmat.


Enää en oikein osaa edes sanoa, kumman kuvan värit ovat lähempänä totuutta, ehkä sittenki vähemmän valoittuneen. Ja lahjakas valokuvaaja on, väistelystä huolimatta, onnistunut tunkemaan onnistuneimpiin kuviin myös tassunsa mukaan.


Mallina Selbu Sea Horse Mittens, ohje löytyy myös ravelrysta.

Lankana Holst garnin Super Soft, menekki säälittävän vähän, keristä tekisi vielä varmasti 2 paria lapasia lisää. Lanka siis todella on superriittoisaa ja pienestä karheudesta huolimatta mukavaa neuloa. Kastelu, kuten langan valmistaja ohjeistaa, tuo sitten pehmeyden esiin. Upea värikartta ei myöskään vähennä tämän langan ihanutta.

Ja joululahjojen päästyä paketteihin ja vastaanottajilleen sain palata muiden neuleiden pariin. Ensin istuin sohvannurkkaan ja jäljellejääneistä tweedlangoista pyörähti kaulurintapainen. 50 s, 5 mm puikot, Alkuun n 10 krs ainaoikeinneuletta ja kerrosten puoleenväliin 4 x napinläpi, pintaneuleena *2o 4n* 2o 4 krs ja sitten 3 n *2 o, 4 n* 2o 3 n,  tähtien väliä toistaen. Lankaa meni 4 jämäkerää, varmasti lähemmän 2 kokonaista kerää, eli n. 100g. 

Tänään kestosuosikkini Miss Elizabeth Bennet ja Mr Darcy ovat jälleen ilahduttaneet minua ja siivittäneet vaaleanpunaista pitsi-ihanuutta eteenpäin. Vapailla oloon on taas ehtinyt tottua niin, että vasta iltapäivällä käväisi edes mielessä, että onkohan töissä ollut kiirettä :)

Pikatikki

Nuoruudessani käsityöni koostuivat lähinnä ompeluksista ja vähitellen muuttuivat suremmalta ja suuremmalta osalta neuleiksi. Koska omistan kuitenkin ompelukoneen ja saumurin, tarpeen tullen tuloksia syntyy nopeastikin. Esimerkiksi en muista koska olen viimeksi käynyt juhlissa, joissa mekko ei olisi ollut omatekemä.

Nämä pussukat otsikosta huolimatta hautuivat hyvän aikaa. Palojen leikkelyn ja tukikankaitten silittelyn tein jo keväällä ja ylä- ja alaosat pieninen laskoksineen oli valmiina. Tänään lopulta päätin, että ne valmistuvat ja alle tuntiin vetskarit oli paikoillaan ja pussien puolet vuorineen liitettyän toisiinsa. Erinomainen pikkutyö jämäkankaanpalojen tuhoamiseen. Ohje Amy Butler's Style stiches -kirjasta. Kirjassa on paljon muitakin ihania laukkuja ja kasseja ja myönnettäköön, että keväällä tuli leikattua ja tukikankaistettua jo pari muutakin projektia, jotka ovat ompelua vailla valmiita. Kankaat Ikeasta,

Ensimmäinen ja viimeisin

Sain taannoin itselleni täysin epätyypillisen siivouskohtauksen ja viimeiset muuttolaatikot tuli setvittyä. Laatikossa oli lapsuuteni nuket, Minna, se perinteinen muovijäseninen kalju vauvanukke kahdeksankymmenluvulta, äidin tekemä nukke ja ne monet rakkaat muut, ja pääsivät hieman parempaan laatikkoon. Samalla setvin nytyn nukkejen ja barbien vaatteita. Valtaosa oli jo leikitty puhki ja kyllä on mielikuvitus laukannut kun kangassuikaleet on pikkukätösin ommeltu mekoiksi ja takeiksi. 

Joukosta löytyi myös jotain nostalgista; Ensimmäinen neuleeni. Siitä piti tulla paljon suurempi, mutta lopulta lopputulos oli barbin kaulaliina. Lanka pikaisella hipeltelyllä on tiukkaa akryylisekoitetta ja muistan neulomisen olleen melkoista vääntämistä ja äiti väliin neuloi löysemmän kerroksen.

Myös uuteen projektiin hankitut langat ja itselle tehty lupaus, että joku työ loppuu ennenkuin uusi alkaa, sai Paulien päättymään. Ruskea lanka on käytetty metrilleen, molempia hihoja tein juuri niin pitkään kuin lankaa oli. Resorit siis on alkuperäisestä poiketen raitavärillä. Edes nappilistan reunaan ei tehosteraitaa riittänyt. Ja resorit tein kaikki helmineuleella, miellytti omaa silmää enemmän. Itselaukaisija ei ollut myöten, joten paita on ilman täytettä.

Lankana Drops Baby Merino.

Vapailla viimeisteltyjä

Loman ensimmäinen viikko meni reissussa ja jälleen uusi huivi sai alkunsa. Eteneminen oli kuitenkin varsin vähäistä, no ehtinee talvelle kuitenkin :)

Sen sijaan mökin terassilla oli hyvä pingottaa Color affection-huivini ja kun paikalle saapui oikea kuvausryhmä, langanpäätkin päättyivät silmänräpäyksessä. Valmiin huivin esittelyyn etsittiin hyviä kuvakulmia ja totesimme ystäväni kanssa poseeraamisen olevan vakava asia.

Kuvista siis kiitos ystävälle ja tämän kuvaajana toimineelle puolisolle.

 Lankana huivissa Dropsin Baby Alpaca Silk ja mittaa huivilla riittävästi kietoutumista varten. Lankaa kului hieman vajaa 2 kerää kutakin väriä.

Jo keväällä iltojen valjetessa sain lopulta saunan ikkunan näkösuojan päätökseen ja pingotettua paikalleen. Kolmiohuivi muunnettuna neliöhuiviksi soveltui tehtävään erinomaisesti. Lankana Novitan Kotiväki.

Ja ei, yksi 'terä' ei ole irronnut, vaan on suunnitellusti pingottamatta, jotta takana olevaa ikkunaa pääsee puhdistamaan. Häiritsee symmetriaa, mutta onneksi oman saunan  löyly on pehimttänyt saunojan hyväksymään tämän pienen epätäydellisyyden. 

Loma tällä erää loppuu taas ja edessä paluu arkiseen aherrukseen. Tosin iltojen tummuessa ja MM-kisojen kotikatsomossa neuleille on taas mukavasti intoa ja aikaa.

Yhdeltä istumalta ommeltu

Töistä kotii lähtö viivästyi ja vielä sen kerran kun olin laskeskellut pääseväni extra-ajoissa! Samassa yhteydessä sain Ikean mainosviestin kännykkään. Ikea kun on noin suurinpiirtein kotimatkalla ja ale ja kaikkea, niin saattaisihan sitä jotain tarvita, eikö?

Kankaat eivät olleet alennuksessa, mutta ovat vain niin ihania, värikäitä, mukavan paksuja ja pitävät värinsäkin pesussa. Uusia kuoseja ei ollut montaa, mutta pinkin metsän ja hirvet yhdistävä Älgört sulatti sydämeni heti. Ja myös tiesin mitä siitä tulisi.

Ohjeena toimi Pujoliivi-blogin Nastin Messenger bag. Omastani tein hieman leveämmän. Yksinkertainen ja nerokas ohje. Tietty kun kankaassa on noin selkeä kuvio, säädin hieman palojen kanssa tehden yhden ylimääräisen sauman saadakseni hirvet läppään ja laukun miehustaan sopivasti. Sisätaskut ovat myös päällyskangasta ja vuorin saumaan taskun viereen tein pienen lenkin johon voi kiinnittää avaimet niin eivät pääse katoamaan :)

Projekti ja kuinka se aloitetaan

Kaikki varmasti ovat joskus ostaneet lankaa, vain koska se on niin kauniin väristä tai pehmeän tuntuista. Lankaa on tullut hankittua jotain muuta varten, mutta projektia ei ole tullut toteutettua. Itse hankin Dropsin Baby merinoa lahjaksi menevää lasten vaatetta varten, teinkin jotain muuta. Värit miellytti silmää ja samaa värierää löytyi lisää aikuisen kokoa varten ja uutta tekniikkaa kokeillen jonkilainen slipoveri oli tulossa, pitkään...

Blogeja surffaillessa löysin sitten Uuden Projektin jonka aloitus sujui jotenkin tuttua kaavaa mukaillen:

1. Löysin unelmieni neuleen ja tajusin, että minulla on jo langatkin valmiina...

2. Puran aikaisemmin aloittamani työn, johon langat ovat nyt ikävästi sitoutuneena (koska kokeilemani uusi tekniikka vaati niin...)

3. Totean, että printtaamani ohje on yhä työtakin taskussa n. 100 km päässä, avaan siis ohjeen läppärille.

4. Muistin mitata neuletiheyden vanhasta työstä (aivan purkamisen loppuvaiheessa, mutta kuitenkin, jess!) ja sopiva koko saadaan määriteltyä.

5. Luon aloitussilmukat ja totean, että tarvitsen silmukkamerkkejä. Kaikki merkkini ovat nyt piilossa, joten mukavaksi ajankuluksi askartelen 8 uutta.

6. Projektin edetessä raidoitus alkaa, tajuan, että pääväriä on sittenkin liian vähän, ja puran kapeat raidat ja aloitan raidoituksen uudelleen (voi %#¤%¤") 

7. Selviän purkamisen aiheuttamasta takapakista, koska värit ovat yhä ihanat ja malli miellyttää. Olen myös muistanut pakata paperisen ohjeen työn kanssa samaan paikkaan (ja samalla jättänyt 6/8 uusista silmukkamerkeistä sinne 100km päähän, toivottavasti 2 riittää lopuun asti :) )

8. Aion lähteä neuletapaamiseen, koska neuleet etenevät siellä maagisen nopeasti ja samalla tietty pääsen hypistelemään kaikkia ihania uusia lankoja.

Jotain on valmistunutkin. Neule on kuvaamatta ja sen yläosa vielä hieman epäilyttää. Avaimet sen sijaan saivat ihanista karkkihelmistä tehdyn kaitsijan ja samoja helmiä pujottelin silikonilankaan rannerenkaiksi. Näitä katsellessa alkaa tehdä mieli jelly beanseja.

Vuoden ensimmäisiä

Onni on ystävät jotka osaa laittaa hyvää ruokaa. Päivälliskutsun vastaanotettuani ja kuultuani ruokalistan olevan pitkä aloitin miettimään sopivaa tapaa kiittää. Alkutietojen mukaan keittiössä hääräisivät siis kokki itse ja tutkaparinaan ammattimainen juomanlaskija. Syntyi kahdet sukat; Kontio ja Kalajoki -mallien mukaan.

Omiin jalkoihini hieman suuret, mutta saajaansa miellyttivät. Alkuperäisen suunnitelman muutokset johtivat siihen, että keittiössä hääräsikin vain yksi mies, joten sai sitten lämmikettä jaloilleen tuplana.

Sukkien neulominen ei yleensä ole suosikkipuuhaani, toinen jää valmistumatta tai molemmat. Nämä valmistuivat kun oli pakko, vaikka ehdinkin jo välillä puutua sukkien tekemiseen ja luoda seuraavan projektin silmukat valmiiksi :)

Aikaisemmin kertomani silmukoiden jako kolmelle puikolle näytti olevan myös Kalajoki-sukkien suunnittelijan mieleen ja kuvio kulki nerokkaasti 1/3 silmukoista ja muilla kahdella puikolla neulottiin sileää.

Viimevuosien rakkain 'käsityöni' on varmasti ollut mökkini. Takkatulen virittely aamuhämärissä, neulominen sohvannurkassa teemuki käsillä ja pakkasessa kipaisu saunaan pihan poikki ovat talvella mökkeilyn parhaita hetkiä ja kerta toisen jälkeen saavat minut vakuuttuneeksi, että mökin rakentaminen oli erinomainen ratkaisu. Isäni rakensi verholaudat (ja siis aikapaljon muutakin) jo jonkinaikaa sitten ja vihdoinkin tangoilla on verhot!