keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Jotain aivan uutta!

Suvussani on paljon taitavia käsityöihmisiä. Mummoni kirjoi tauluja, kutoi mattoja, nimikoi pyyhkeet ja paljon paljon muuta. Lapsena muistan kuitenkin ihmetelleeni mummoni pikkusiskon keskeneräistä työtä. Koska olen nyt osin saapunut pitsin asuinseuduille, sain vihdoin ilmottauduttua kansalaisopistoon, aikaisemmin olen vain kurssitarjontaa selaillut. 

Tähän on nyt siis tultu. 


3 kertaa takana ja isoäidin ja isotädin perintö vaikuttaa virtaavan vahvana suonissani, siten hyvin nypylät ovat alkaneet soljua sormissani. Entisen 'neulon vielä tämän kerroksen loppuun' sijaan ajattelen nykyisin nyplääväni 'vielä yhden neulan, tai kuvion, loppuun'.


Ja päässä pyörii jo miljoonia ideoita, mitä uuden taitoni johdosta voin tehdä! Siinä missä nurkat alkavat olla pullollaan huiveja, pitsiä on tuskin missään. Lankarullatkin ovat paljon pienempiä!

Olen siitä onnellisessa työssä, että voin sielläkin jatkuvasti oppia uutta ja ajoittain nähdä kätteni jälkeä, mutta kyllä käsityöt, jonkin uuden tekeminen alusta asti, on niin palkitsevaa. Ja että jotain näin kaunista ja herkkää. Olen myyty.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti