Sopivasti lämpöä

Tässä se lopulta on. Torkkupeitto joka syntyi oikeastaan vähän vahingossa. Ostin 3 vuotta sitten käsityömessuilta Villa Ellun kojusta paketin lankoja, 6 eri väriä Knoll yarnsin Supersoftia, 15 g kutakin. Yhdistelin sointuvia värejä toisiinsa isoäidinneliöksi, ajattelin tehdä pannulappuja. Tehdystä ruudusta tuli kuitenkin vähän pieni pannulapuksi, näpit olisi palaneet. Pala päätyi lopulta puntariin ja laskeskelin, että palojahan tulee melko mukavasti. Olin koukussa.

Väriyhdistelmät eivät olleet loputtomat, mutta 42 tilkusta joista peitto koostuu, vain muutamalla on värikaima. Tilkkuja varten sitten piti tilata lisää lankaa ja samalla yhdistämiseen sopiva seitsemäs väri. Tilkutolivat valmiina ja osa jo yhdistetty ja tajusin, lanka ei riitä! Holst Garnin supersoft tuli onneksi hätiin, sama sävy ja vahvuus, itse en ainakaan näe eroa. 

 Tässä muutamia ruutuja.

Reunaan virkkasin valkoista ja sitten valtaosan ylijääneistä värillisistä langoista ja vielä valkoista reunaan. Loppumetrien aloittaminen venyi ja venyi. Olen kuitenkin opetellut pitämään itselleni antamia neulevaatimuksia, ja silloinen oli, etten saisi aloittaa yhtään uutta työtä, ennenkuin joku vanha olisi valmis. Työvoitto takkavalkean äärellä sanoisin. Ja juuri sopivan kokoinen lämmittämään vähän varpaita sohvalla, vaikkei olis oikein edes kylmä.

Valmiina noudettavaksi, olkaa hyvä.

Aurinko näyttäytyi

"Se vois olla sellanen yksinkertainen ja sileä, sellainen kuin se mun vanha liivi..." Näin äitini esitti toiveensa kun keskusteltiin uuden liivin neulomisesta. Ja aikaisemmassa liivissä ei kyllä ollut vähäistäkään laikkua sileää neuletta, kaupallinen superpitsineule sanoisin :) 

Vaiheessa kaksi kävin käsiksi sileän pitsineuleen ongelmaan kaivamalla kaikkien käsilläolevien neulelehtien liiviohjeet ja melkoisen kasan esimerkkejä ravelrysta. Lopulta Novita vuodelta 2008 tarjosi sopivan kompromissin. 

Koska luottoani projektin onnistumiseen ja sopivuudesta äidin toiveisiin voisi kutsua epäileväksi, langaksi projektiin valikoitui lähimarketissa alessa ollut Impivaaran sukkalanka. Novitaa novitasta siis. Toisaalta langassa on keinokuituja ja villaa sopivassa suhteessa, mikäli liivistä tuleekin jättimenestys ja kulutus on kovaa.

 Itse neulominen oli pääasiassa tylsää. Malli oli helppo oppia ulkoa ja kun sivutin minimaaliset kaventelut ja leventelyt vyötäröllä niin vain pituuden lisääntymistä piti vahtia. Yksinkertaisuus kuitenkin pelasti neuleen ja se eteni töissä ja telkkua katsellessa ja kertaalleen neuletapaamisessakin yllättäviä harppauksia kerrallaan.

Lanka oli keinokuiduista huolimatta varsin mukavaa ja vaivatonta neuloa. Napit löytyi Porilaisesta Käsityöliike Villa Mollasta. Napit olivat liikkeessä hauskoissa purkeissa ja omistaja kertoi, ettei varsinaisesti ole hankkinut nappeja, mutta myynnissä olevat ovat seuranneet mukana ja hyvä että olivat!

Napit kiinnittyivät ja langanpäät päättyivät kuin itsestään kerrankin, tiedossa kun oli, ettei neule enää seuraisi minua kotiin.

Yksinkertaista sileää kirjoneuletta, ilmeisesti.

Valmis takki jää mökille odottamaan noutajaansa.