Valmiina noudettavaksi, olkaa hyvä.

Aurinko näyttäytyi

"Se vois olla sellanen yksinkertainen ja sileä, sellainen kuin se mun vanha liivi..." Näin äitini esitti toiveensa kun keskusteltiin uuden liivin neulomisesta. Ja aikaisemmassa liivissä ei kyllä ollut vähäistäkään laikkua sileää neuletta, kaupallinen superpitsineule sanoisin :) 

Vaiheessa kaksi kävin käsiksi sileän pitsineuleen ongelmaan kaivamalla kaikkien käsilläolevien neulelehtien liiviohjeet ja melkoisen kasan esimerkkejä ravelrysta. Lopulta Novita vuodelta 2008 tarjosi sopivan kompromissin. 

Koska luottoani projektin onnistumiseen ja sopivuudesta äidin toiveisiin voisi kutsua epäileväksi, langaksi projektiin valikoitui lähimarketissa alessa ollut Impivaaran sukkalanka. Novitaa novitasta siis. Toisaalta langassa on keinokuituja ja villaa sopivassa suhteessa, mikäli liivistä tuleekin jättimenestys ja kulutus on kovaa.

 Itse neulominen oli pääasiassa tylsää. Malli oli helppo oppia ulkoa ja kun sivutin minimaaliset kaventelut ja leventelyt vyötäröllä niin vain pituuden lisääntymistä piti vahtia. Yksinkertaisuus kuitenkin pelasti neuleen ja se eteni töissä ja telkkua katsellessa ja kertaalleen neuletapaamisessakin yllättäviä harppauksia kerrallaan.

Lanka oli keinokuiduista huolimatta varsin mukavaa ja vaivatonta neuloa. Napit löytyi Porilaisesta Käsityöliike Villa Mollasta. Napit olivat liikkeessä hauskoissa purkeissa ja omistaja kertoi, ettei varsinaisesti ole hankkinut nappeja, mutta myynnissä olevat ovat seuranneet mukana ja hyvä että olivat!

Napit kiinnittyivät ja langanpäät päättyivät kuin itsestään kerrankin, tiedossa kun oli, ettei neule enää seuraisi minua kotiin.

Yksinkertaista sileää kirjoneuletta, ilmeisesti.

Valmis takki jää mökille odottamaan noutajaansa.