Sopivasti lämpöä

Tässä se lopulta on. Torkkupeitto joka syntyi oikeastaan vähän vahingossa. Ostin 3 vuotta sitten käsityömessuilta Villa Ellun kojusta paketin lankoja, 6 eri väriä Knoll yarnsin Supersoftia, 15 g kutakin. Yhdistelin sointuvia värejä toisiinsa isoäidinneliöksi, ajattelin tehdä pannulappuja. Tehdystä ruudusta tuli kuitenkin vähän pieni pannulapuksi, näpit olisi palaneet. Pala päätyi lopulta puntariin ja laskeskelin, että palojahan tulee melko mukavasti. Olin koukussa.

Väriyhdistelmät eivät olleet loputtomat, mutta 42 tilkusta joista peitto koostuu, vain muutamalla on värikaima. Tilkkuja varten sitten piti tilata lisää lankaa ja samalla yhdistämiseen sopiva seitsemäs väri. Tilkutolivat valmiina ja osa jo yhdistetty ja tajusin, lanka ei riitä! Holst Garnin supersoft tuli onneksi hätiin, sama sävy ja vahvuus, itse en ainakaan näe eroa. 

 Tässä muutamia ruutuja.

Reunaan virkkasin valkoista ja sitten valtaosan ylijääneistä värillisistä langoista ja vielä valkoista reunaan. Loppumetrien aloittaminen venyi ja venyi. Olen kuitenkin opetellut pitämään itselleni antamia neulevaatimuksia, ja silloinen oli, etten saisi aloittaa yhtään uutta työtä, ennenkuin joku vanha olisi valmis. Työvoitto takkavalkean äärellä sanoisin. Ja juuri sopivan kokoinen lämmittämään vähän varpaita sohvalla, vaikkei olis oikein edes kylmä.

Valmiina noudettavaksi, olkaa hyvä.

Aurinko näyttäytyi

"Se vois olla sellanen yksinkertainen ja sileä, sellainen kuin se mun vanha liivi..." Näin äitini esitti toiveensa kun keskusteltiin uuden liivin neulomisesta. Ja aikaisemmassa liivissä ei kyllä ollut vähäistäkään laikkua sileää neuletta, kaupallinen superpitsineule sanoisin :) 

Vaiheessa kaksi kävin käsiksi sileän pitsineuleen ongelmaan kaivamalla kaikkien käsilläolevien neulelehtien liiviohjeet ja melkoisen kasan esimerkkejä ravelrysta. Lopulta Novita vuodelta 2008 tarjosi sopivan kompromissin. 

Koska luottoani projektin onnistumiseen ja sopivuudesta äidin toiveisiin voisi kutsua epäileväksi, langaksi projektiin valikoitui lähimarketissa alessa ollut Impivaaran sukkalanka. Novitaa novitasta siis. Toisaalta langassa on keinokuituja ja villaa sopivassa suhteessa, mikäli liivistä tuleekin jättimenestys ja kulutus on kovaa.

 Itse neulominen oli pääasiassa tylsää. Malli oli helppo oppia ulkoa ja kun sivutin minimaaliset kaventelut ja leventelyt vyötäröllä niin vain pituuden lisääntymistä piti vahtia. Yksinkertaisuus kuitenkin pelasti neuleen ja se eteni töissä ja telkkua katsellessa ja kertaalleen neuletapaamisessakin yllättäviä harppauksia kerrallaan.

Lanka oli keinokuiduista huolimatta varsin mukavaa ja vaivatonta neuloa. Napit löytyi Porilaisesta Käsityöliike Villa Mollasta. Napit olivat liikkeessä hauskoissa purkeissa ja omistaja kertoi, ettei varsinaisesti ole hankkinut nappeja, mutta myynnissä olevat ovat seuranneet mukana ja hyvä että olivat!

Napit kiinnittyivät ja langanpäät päättyivät kuin itsestään kerrankin, tiedossa kun oli, ettei neule enää seuraisi minua kotiin.

Yksinkertaista sileää kirjoneuletta, ilmeisesti.

Valmis takki jää mökille odottamaan noutajaansa.

 

Lippapipo

Nyt minullakin on sellainen, Lippapipo! Ohje Veera Välimäen Lankaleikki kirjasta. Oikeastaan hankin kirjan tämän ohjeen vuoksi. Kirja on muutenkin kaunis ja värit ilahduttaa synkässä kelissä. Muitakin ihania ohjeita löytyy, vielä kun löytyisi se aika neuloa...

Lankana Cascade 220 petroolin sävyssä. Lipan tein ensin ohjeen mukaan, ja vaikka minipuikoilla sain tiheyden täsmäämään, lipasta tuli valtava. Pipo jämähtikin neulepinon pohjalle ja nähtyäni Neulistin muokkaaman pienemmän lipan meni vain hujaus kun jättilippa oli purettu ja uusi neulottu. Myös langanpäät pättyivät välittömästi ja pipo jopa kävi koekäytössäkin kauppareissulla. Ja tosiaan pääosan kavennuksia myös muokkailin, en kyllä enää muista miten.

Joulun tuotoksia

Syksy on ollut paitsi pitkä ja pimeä, myös täynnä töitä ja kaikenlaista menoa. Lomalla marras-joulukuun vaihteessa viikko kului reissussa ja toinen mökillä. Mökille mukaan raahasin varmuudeksi useammankin keskeneräisen neuleen...  Valmiiksi pakersin ensimmäisenä lähes pari vuotta sitten aloittamani isoäidin neliöistä tehdyn peiton. Siitä lisää kunhan peitto on uitettu ja kuivattu, eihän sitä kaikkea kerralla voi tehdä!

Projektin lopettamista edesauttoi myös se, että samoista langoista oli tulossa joululahjaksi kirjoneulelapasia ja työ oli saatava loppuun. Toiset lapaset lähti pakettiin ja reissuun äkkipikaisesti suostumatta kameran eteen, katsotaan josko lapasten ja kameran tiet jatkossa kohtaavat :) Toiset sensijaan olivat suostuvaisemmat.


Enää en oikein osaa edes sanoa, kumman kuvan värit ovat lähempänä totuutta, ehkä sittenki vähemmän valoittuneen. Ja lahjakas valokuvaaja on, väistelystä huolimatta, onnistunut tunkemaan onnistuneimpiin kuviin myös tassunsa mukaan.


Mallina Selbu Sea Horse Mittens, ohje löytyy myös ravelrysta.

Lankana Holst garnin Super Soft, menekki säälittävän vähän, keristä tekisi vielä varmasti 2 paria lapasia lisää. Lanka siis todella on superriittoisaa ja pienestä karheudesta huolimatta mukavaa neuloa. Kastelu, kuten langan valmistaja ohjeistaa, tuo sitten pehmeyden esiin. Upea värikartta ei myöskään vähennä tämän langan ihanutta.

Ja joululahjojen päästyä paketteihin ja vastaanottajilleen sain palata muiden neuleiden pariin. Ensin istuin sohvannurkkaan ja jäljellejääneistä tweedlangoista pyörähti kaulurintapainen. 50 s, 5 mm puikot, Alkuun n 10 krs ainaoikeinneuletta ja kerrosten puoleenväliin 4 x napinläpi, pintaneuleena *2o 4n* 2o 4 krs ja sitten 3 n *2 o, 4 n* 2o 3 n,  tähtien väliä toistaen. Lankaa meni 4 jämäkerää, varmasti lähemmän 2 kokonaista kerää, eli n. 100g. 

Tänään kestosuosikkini Miss Elizabeth Bennet ja Mr Darcy ovat jälleen ilahduttaneet minua ja siivittäneet vaaleanpunaista pitsi-ihanuutta eteenpäin. Vapailla oloon on taas ehtinyt tottua niin, että vasta iltapäivällä käväisi edes mielessä, että onkohan töissä ollut kiirettä :)

Pikatikki

Nuoruudessani käsityöni koostuivat lähinnä ompeluksista ja vähitellen muuttuivat suremmalta ja suuremmalta osalta neuleiksi. Koska omistan kuitenkin ompelukoneen ja saumurin, tarpeen tullen tuloksia syntyy nopeastikin. Esimerkiksi en muista koska olen viimeksi käynyt juhlissa, joissa mekko ei olisi ollut omatekemä.

Nämä pussukat otsikosta huolimatta hautuivat hyvän aikaa. Palojen leikkelyn ja tukikankaitten silittelyn tein jo keväällä ja ylä- ja alaosat pieninen laskoksineen oli valmiina. Tänään lopulta päätin, että ne valmistuvat ja alle tuntiin vetskarit oli paikoillaan ja pussien puolet vuorineen liitettyän toisiinsa. Erinomainen pikkutyö jämäkankaanpalojen tuhoamiseen. Ohje Amy Butler's Style stiches -kirjasta. Kirjassa on paljon muitakin ihania laukkuja ja kasseja ja myönnettäköön, että keväällä tuli leikattua ja tukikankaistettua jo pari muutakin projektia, jotka ovat ompelua vailla valmiita. Kankaat Ikeasta,

Ensimmäinen ja viimeisin

Sain taannoin itselleni täysin epätyypillisen siivouskohtauksen ja viimeiset muuttolaatikot tuli setvittyä. Laatikossa oli lapsuuteni nuket, Minna, se perinteinen muovijäseninen kalju vauvanukke kahdeksankymmenluvulta, äidin tekemä nukke ja ne monet rakkaat muut, ja pääsivät hieman parempaan laatikkoon. Samalla setvin nytyn nukkejen ja barbien vaatteita. Valtaosa oli jo leikitty puhki ja kyllä on mielikuvitus laukannut kun kangassuikaleet on pikkukätösin ommeltu mekoiksi ja takeiksi. 

Joukosta löytyi myös jotain nostalgista; Ensimmäinen neuleeni. Siitä piti tulla paljon suurempi, mutta lopulta lopputulos oli barbin kaulaliina. Lanka pikaisella hipeltelyllä on tiukkaa akryylisekoitetta ja muistan neulomisen olleen melkoista vääntämistä ja äiti väliin neuloi löysemmän kerroksen.

Myös uuteen projektiin hankitut langat ja itselle tehty lupaus, että joku työ loppuu ennenkuin uusi alkaa, sai Paulien päättymään. Ruskea lanka on käytetty metrilleen, molempia hihoja tein juuri niin pitkään kuin lankaa oli. Resorit siis on alkuperäisestä poiketen raitavärillä. Edes nappilistan reunaan ei tehosteraitaa riittänyt. Ja resorit tein kaikki helmineuleella, miellytti omaa silmää enemmän. Itselaukaisija ei ollut myöten, joten paita on ilman täytettä.

Lankana Drops Baby Merino.

Vapailla viimeisteltyjä

Loman ensimmäinen viikko meni reissussa ja jälleen uusi huivi sai alkunsa. Eteneminen oli kuitenkin varsin vähäistä, no ehtinee talvelle kuitenkin :)

Sen sijaan mökin terassilla oli hyvä pingottaa Color affection-huivini ja kun paikalle saapui oikea kuvausryhmä, langanpäätkin päättyivät silmänräpäyksessä. Valmiin huivin esittelyyn etsittiin hyviä kuvakulmia ja totesimme ystäväni kanssa poseeraamisen olevan vakava asia.

Kuvista siis kiitos ystävälle ja tämän kuvaajana toimineelle puolisolle.

 Lankana huivissa Dropsin Baby Alpaca Silk ja mittaa huivilla riittävästi kietoutumista varten. Lankaa kului hieman vajaa 2 kerää kutakin väriä.

Jo keväällä iltojen valjetessa sain lopulta saunan ikkunan näkösuojan päätökseen ja pingotettua paikalleen. Kolmiohuivi muunnettuna neliöhuiviksi soveltui tehtävään erinomaisesti. Lankana Novitan Kotiväki.

Ja ei, yksi 'terä' ei ole irronnut, vaan on suunnitellusti pingottamatta, jotta takana olevaa ikkunaa pääsee puhdistamaan. Häiritsee symmetriaa, mutta onneksi oman saunan  löyly on pehimttänyt saunojan hyväksymään tämän pienen epätäydellisyyden. 

Loma tällä erää loppuu taas ja edessä paluu arkiseen aherrukseen. Tosin iltojen tummuessa ja MM-kisojen kotikatsomossa neuleille on taas mukavasti intoa ja aikaa.