Tyvestä puuhun noustaan

Ja näin taas yksi uusi blogi on syntynyt blogiviidakkoon. Ja noin periaatteessa sen luominen olikin varsin yksinkertaista, ulkoasun muokkaaminen taas mieleiseksi saattaa vaatia hieman apua.

Käsitöitä olen tehnyt pienen ikäni, äiti neuloi ja ompeli paljon, minunkin piti saada. Ensimmäisestä patalapusta tulikin barbille kaulaliina, mutta siitä se sitten lähti. Kouluajat meni enemmän ompelun parissa, neulottua tuli lähinnä koulun pakolliset työt. Sitten alkoi opiskeluajat. Luennoilla oli monesti kylmä ja kaupan vaatteet joko eivät miellyttäneet tai yksinkertaisesti maksoivat liikaa. Pyöröpuikko, 3 kerää mohairia ja pitsineuleputkilo valmistui ja lämmitti pitkään. Tästäkin on jo 11 vuotta.

Opiskelukaupunki vaihtui ja neulovia kurssikavereita löytyi enemmän, neuvoja kysyttiin ja jaettiin, samoin kuin malleja ja esiin putkahtelevia blogeja seurattiin innolla. Lanka-hifistely tuli luonnollisesti harrastuksen mukana, lankoja tilattiin kimpassa garnstudiolta ja stepejäkin saksasta.

Eräänä talvena puikoilla oli Cavern cardi, lankana Dropsin Alpaca suloisissa trio-jäätelön väreissä. Menossa oli jo hihat. Itse neulon hihat, sukat ja lapaset mieluiten silmukat jaettuna kolmelle puikolle, säästää yhden rasittavan puikonvaihdon per kierros. Tästä johtuen levossa puikot jäävät törröttämään kolmiomuodossa, vrt neliö joka litistyy. Illalla olin jättänyt neuleen sohvalle ja varmasti viltin alta noustuani heittänyt viltin osin neuleen päälle. Aamulla olisi väsyttänyt ja raahauduin laittamaan vedenkeittimen tulille ja heittäydyin sohvalle.

Herääminen tapahtui välittömästi samoin kuin nouseminen sohvalta. Muistan pyörineeni itseni ympäri ainakin kerran, jahdaten pakarastani törröttävää sukkapuikkoa kuin koira häntäänsä. Tajusin pysähtä ja kiskaisin puikon irti. Eristeet alueella lienee kunnossa kun verenvuodatukselta säästyttiin. Tosin tuntuma ja "ääni" joka lähtee kun metallinen puikko narskahtaa reisiluun pinnassa on vieläkin mieleen palautettavissa. Aamutee saattoi tuolloin jäädä juomatta kun riensin luennoille kertomaan kommelluksistani, joutumisesti puikkojen uhriksi. Annis totesi tämän olevan merkki, että minun pitäisi perustaa blogi. Näin nyt tein, heti 5 vuotta myöhemmin.

Neuleita säilytän yhä usein sohvalla, mutta en ikinä peitä niitä viltillä, enkä enää ikinä huolettomasti ole heittäytynyt sohvalle tarkistamatta ensin neuleitten sijaintia. Tervetuloa matkaani :)