Blogeja surffaillessa löysin sitten Uuden Projektin jonka aloitus sujui jotenkin tuttua kaavaa mukaillen:
1. Löysin unelmieni neuleen ja tajusin, että minulla on jo langatkin valmiina...
2. Puran aikaisemmin aloittamani työn, johon langat ovat nyt ikävästi sitoutuneena (koska kokeilemani uusi tekniikka vaati niin...)
3. Totean, että printtaamani ohje on yhä työtakin taskussa n. 100 km päässä, avaan siis ohjeen läppärille.
4. Muistin mitata neuletiheyden vanhasta työstä (aivan purkamisen loppuvaiheessa, mutta kuitenkin, jess!) ja sopiva koko saadaan määriteltyä.
5. Luon aloitussilmukat ja totean, että tarvitsen silmukkamerkkejä. Kaikki merkkini ovat nyt piilossa, joten mukavaksi ajankuluksi askartelen 8 uutta.
6. Projektin edetessä raidoitus alkaa, tajuan, että pääväriä on sittenkin liian vähän, ja puran kapeat raidat ja aloitan raidoituksen uudelleen (voi %#¤%¤")
7. Selviän purkamisen aiheuttamasta takapakista, koska värit ovat yhä ihanat ja malli miellyttää. Olen myös muistanut pakata paperisen ohjeen työn kanssa samaan paikkaan (ja samalla jättänyt 6/8 uusista silmukkamerkeistä sinne 100km päähän, toivottavasti 2 riittää lopuun asti :) )
8. Aion lähteä neuletapaamiseen, koska neuleet etenevät siellä maagisen nopeasti ja samalla tietty pääsen hypistelemään kaikkia ihania uusia lankoja.
Jotain on valmistunutkin. Neule on kuvaamatta ja sen yläosa vielä hieman epäilyttää. Avaimet sen sijaan saivat ihanista karkkihelmistä tehdyn kaitsijan ja samoja helmiä pujottelin silikonilankaan rannerenkaiksi. Näitä katsellessa alkaa tehdä mieli jelly beanseja.
Oottelinkin jo uusia kirjoituksia ja kuvia tänne :) Tuo avainkaulanauha on kyllä kiva.
VastaaPoista