Koko oli mietitty sopivaksi, ja langanpäätkin päättelin urhoollisesti ja kokoajan ajattelin, että tuliko sittenkin liian pieni, erityisesti hihat vaikutti nafteilta. Toki palmikot oli rutussa ja pingotus ratkaisi kaikki ongelmani ja mikä parasta muutti takin kissanpennunpehmeäksi. Valmistumisaika olikin oiva, säät ovat olleet vielä sopivan viileät villatakille ja paksut talvitakit on voinut heittää nurkkaan.
Tämä takki tosin on varmasti yhtä ihana syksylläkin, niin nyt voisi kesä jo tulla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti