tiistai 26. elokuuta 2014

Pientä ja sievää

Kesä on mennyt aloitellessa neuleita kevään valmistumissuman jälkeen ja nyt alkaa satoa putoilla puikoilta. Tosin helle on tehnyt neulomisesta lähes mahdotonta, koska jokapaikassa on ollut liian kuuma. Sateinen kesäloman aloitus mökillä sensijaan on ollut tuottoisaa aikaa jo nyt. Jopa takkaa on saanut lämmittää. 

Näyttääkin, että yhdelle mökin pienimmistä asukeista tuli kylmä, ja mitä ihmettä se onkaan löytänyt päälleen?? 

"Pökköä pesään, tänne paleltuu!"



Kertoo sen olevan pehmoinen ja lämmin, toivottavasti, ei kuitenkaan ole tarkoitettu pikku-kaniinin lämmittämiseen vaan ystävien pienelle vauvalle ja lomapäivän no. 2 suurin aktiviteetti on lienee kävellä lähipostiin postitushommiin. 

Ohje : Vauvan liivi, Drops design, Garnstudio
Lanka: Schoeller&Stahl Wollfrauen, 100% Merinovilla, superwash, alle 100g

Neuloin kaksinkertaisella langalla, alaosan pelkällä harmaalla ja yläosaan vaihdoin toisen langan valkoiseksi. Molemmat 50 g kerät oli hieman vajaita ja molempia jäi vähän jäljelle. Taskut jätin mallista pois.

Lisää tekeleitä luvassa, jahka saan noin satamiljoonaa langanpäätä pääteltyä..

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Kesä on täällä!

Ostin mukavan trikoomekon kesäksi ja se vaati seurakseen neuleen. Tuumasta toimeen ja Sol Degrade nauhalangasta valmistui ihana, pehmeä ja venyvä paitanen. Pidennetyt silmukat ja oikean ja nurjan vaihtelut pitivät myös neuleen teon mielenkiintoisena. Melko tarkalleen 4 kerää meni.

Mekkokelejä odotellessa :)



keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Kohti taivaita

Kevään lämmetessä vain yksi asia harmittaa, kohta on aivan liian lämmin pitää uusia ihania villavaatteitani! Lähes samaan aikaan edellisen pinkin ihanuuteni kanssa valmistui tämäkin neule. Langanpäitä vain oli moninkertainen määrä ja pingotusalustalle mahtui vain yksi työ kerrallaan.. ..mutta valmista tuli!


Mallina Pilvenpiirtäjä Veera Välimäen Lankaleikki -kirjasta, lankana Isager Alpaca1 harmaan ja sinisen sävyissä. Resorit neulottu kaksinkertaisena ja muuten yksinkertaisena. Sinistä kului noin puolitoista kerää ja harmaata hieman kolmatta, valmis neule puntarissa 177g. 

Ehdottomasti kaunein kohta on kaulus ja muuten varsin yksinkertaisessa neuleessa se pääseekin arvoiseensa osaan.


Koska hovikuvaajani on lomalla, ja halusin kuvat ennenkuin neule on aivan pidetyn näköinen, uusia kuvakulmia ja tylsää henkarilla hengailua tarjolla. Mutta on se ihana. Niiiin ihana.






maanantai 7. huhtikuuta 2014

Pinkkiä pitsiä

Pitsinen Isager-mekkoni sai alkunsa jo syksyllä. Helma meni kertaalleen purkuun, alkuperäisellä silmukkamäärällä ja valitulla kavennustahdilla mekosta olisi tullut nilkkapituinen. Haluaisin kuitenkin huomauttaa, että laskelmat perustuivat mallitilkkuun. Ennen purkua muistin sentään mitata tiheyden uudelleen..




















Vyötärön kohdalla tuli ensimmäinen stoppi. Lopulta sopiva pitsikuvio yläosaan löytyi, ja oikeastaan vasta valmista neuletta kuvatessa tajusin helmapitsin ja miehustan kuvioitten olevan varsin samanhenkiset. Täysin vahinkovalinta, mutta ehkä alitajunta etsi sopivaa muotoa ja ilmeisesti lopulta löysi!



Toinen stoppi tuli viimeistelyjen kohdalla, eikä tällä kertaa langanpäitten päättelyssä vaan kädenteiden ja päntien huolitteluissa. Pienet hihat kävi ajatuksissa, pitsineule samoin, sittenkin tavallinen sesori.. plaah. Neule hautui talven, muita neuleita valmistui.




























Ja sitten pääsin pienen tauon jälkeen neuletapaamiseen, piti saada mukaan joku yksinkertainen työ ja totesin pakkopullaviimeistelyjen sopivan hommaan kuin nenä päähän. Se mikä ei etene neuletapaamisessa, ei tule jatkossakaan etenemään. Ja niinhän se eteni. Kanssaneulojat tunnistivat pitsihelman syksyltä :) Illan ja seuraavan päivän aikana neule valmistui, langanpäät päättyivät ja pingotus viritettiin. 



Viikonloppuna käväistiin päiväretki Jyväskylään kädentaitomessuille ja piipahdettiin lankakaupoissakin. Messuilla tarjonta oli enemmän valmiita tuotteita ja askartelujuttuja. Teippitarhasta lähti mukaan liitutauluteippiä ja washi-teippiä ja antiikkipuolelta Luna-kulho täydentämään sarjaa. Kuokkalan kartanolla piipahdettiin ja samalla kuvattiin tuotosta. Kuvat napsi Essi, kiitos.










Kuvat on tälläkertaa vauhdikaita, poseerauskuvista valtaosassa oli täysin pitsineuleeseen sopimatonta pönötystä havaittavissa.

Malli: Omasta päästä, pitsi helmaan jostain kolmiohuivista, miehustaan IK Spring 2008 Katharine vest
Lanka: Isager Alpaca 1, Neuleeseen meni hieman kolmatta kerää, joskin valmis neule painaa 99g :)

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Sopivasti lämpöä



Tässä se lopulta on. Torkkupeitto joka syntyi oikeastaan vähän vahingossa. Ostin 3 vuotta sitten käsityömessuilta Villa Ellun kojusta paketin lankoja, 6 eri väriä Knoll yarnsin Supersoftia, 15 g kutakin. Yhdistelin sointuvia värejä toisiinsa isoäidinneliöksi, ajattelin tehdä pannulappuja. Tehdystä ruudusta tuli kuitenkin vähän pieni pannulapuksi, näpit olisi palaneet. Pala päätyi lopulta puntariin ja laskeskelin, että palojahan tulee melko mukavasti. Olin koukussa.


Väriyhdistelmät eivät olleet loputtomat, mutta 42 tilkusta joista peitto koostuu, vain muutamalla on värikaima. Tilkkuja varten sitten piti tilata lisää lankaa ja samalla yhdistämiseen sopiva seitsemäs väri. Tilkutolivat valmiina ja osa jo yhdistetty ja tajusin, lanka ei riitä! Holst Garnin supersoft tuli onneksi hätiin, sama sävy ja vahvuus, itse en ainakaan näe eroa. 

 Tässä muutamia ruutuja.






Reunaan virkkasin valkoista ja sitten valtaosan ylijääneistä värillisistä langoista ja vielä valkoista reunaan. Loppumetrien aloittaminen venyi ja venyi. Olen kuitenkin opetellut pitämään itselleni antamia neulevaatimuksia, ja silloinen oli, etten saisi aloittaa yhtään uutta työtä, ennenkuin joku vanha olisi valmis. Työvoitto takkavalkean äärellä sanoisin. Ja juuri sopivan kokoinen lämmittämään vähän varpaita sohvalla, vaikkei olis oikein edes kylmä.

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Valmiina noudettavaksi, olkaa hyvä.

Aurinko näyttäytyi

"Se vois olla sellanen yksinkertainen ja sileä, sellainen kuin se mun vanha liivi..." Näin äitini esitti toiveensa kun keskusteltiin uuden liivin neulomisesta. Ja aikaisemmassa liivissä ei kyllä ollut vähäistäkään laikkua sileää neuletta, kaupallinen superpitsineule sanoisin :) 

Vaiheessa kaksi kävin käsiksi sileän pitsineuleen ongelmaan kaivamalla kaikkien käsilläolevien neulelehtien liiviohjeet ja melkoisen kasan esimerkkejä ravelrysta. Lopulta Novita vuodelta 2008 tarjosi sopivan kompromissin. 

Koska luottoani projektin onnistumiseen ja sopivuudesta äidin toiveisiin voisi kutsua epäileväksi, langaksi projektiin valikoitui lähimarketissa alessa ollut Impivaaran sukkalanka. Novitaa novitasta siis. Toisaalta langassa on keinokuituja ja villaa sopivassa suhteessa, mikäli liivistä tuleekin jättimenestys ja kulutus on kovaa.

 Itse neulominen oli pääasiassa tylsää. Malli oli helppo oppia ulkoa ja kun sivutin minimaaliset kaventelut ja leventelyt vyötäröllä niin vain pituuden lisääntymistä piti vahtia. Yksinkertaisuus kuitenkin pelasti neuleen ja se eteni töissä ja telkkua katsellessa ja kertaalleen neuletapaamisessakin yllättäviä harppauksia kerrallaan.

Lanka oli keinokuiduista huolimatta varsin mukavaa ja vaivatonta neuloa. Napit löytyi Porilaisesta Käsityöliike Villa Mollasta. Napit olivat liikkeessä hauskoissa purkeissa ja omistaja kertoi, ettei varsinaisesti ole hankkinut nappeja, mutta myynnissä olevat ovat seuranneet mukana ja hyvä että olivat!

Napit kiinnittyivät ja langanpäät päättyivät kuin itsestään kerrankin, tiedossa kun oli, ettei neule enää seuraisi minua kotiin.


Yksinkertaista sileää kirjoneuletta, ilmeisesti.

Valmis takki jää mökille odottamaan noutajaansa.
 

perjantai 3. tammikuuta 2014

Lippapipo


Nyt minullakin on sellainen, Lippapipo! Ohje Veera Välimäen Lankaleikki kirjasta. Oikeastaan hankin kirjan tämän ohjeen vuoksi. Kirja on muutenkin kaunis ja värit ilahduttaa synkässä kelissä. Muitakin ihania ohjeita löytyy, vielä kun löytyisi se aika neuloa...


Lankana Cascade 220 petroolin sävyssä. Lipan tein ensin ohjeen mukaan, ja vaikka minipuikoilla sain tiheyden täsmäämään, lipasta tuli valtava. Pipo jämähtikin neulepinon pohjalle ja nähtyäni Neulistin muokkaaman pienemmän lipan meni vain hujaus kun jättilippa oli purettu ja uusi neulottu. Myös langanpäät pättyivät välittömästi ja pipo jopa kävi koekäytössäkin kauppareissulla. Ja tosiaan pääosan kavennuksia myös muokkailin, en kyllä enää muista miten.