Paljon aikaa, vähän valmista...

... ja laiska päivittäjä. Neulominen on edennyt, projektien aloittaminen toinen toisensa jälkeen on viivästyttänyt edellisten päättämistä. Nämä molemmat valmistuivat jo hyvissä ajoin syksyllä ja ovat olleet ehdottomia pitoneuleita sen jälkeen. Ensimmäisenä jo niin monissa väreissä nähty The Doodler :) Vaalea lanka Ilun Sinkkua, pinkki Madeline toshia ja kirjava Malabrigon sockia. Mikään ei loppunut kesken, ja halusin vaaleaa muuallekin kuin siipiosioon, joten se jäi pari toistoa pienemmäksi ja raidottelin reunukseen sujuvasti molempia muita värejä. 

Lapaset syntyi jämälangoista käden käänteessä. Äidin neulomana, itse tekisin niitä todennäköisesti vieläkin. 

Pipo Ysoldan Newhaven, lankana Shilasdairia, pehmeää ja täydellisen valkoista. 

Pientä ja suurta

Tämä pieni Baby sophisticated - takki valmistui jo kevättalvella, silloin en tarkkaan tiennyt tulokkaan sukupuolta, joten ajattelin sopivat kummalle vain ja miellyttävän myös tulevan äidin silmää. Värit passasivat ystävälleni ja lämmittävät huhtikuun alun tulokasta kevään koleilta ilmoilta. Takin omistajaa en ole vielä tavannut, niin pieneltä takki kuitenkin tuntui, että pitää pitää kiirettä, mikäli aion nähdä kun vielä mahtuu päälle!

Omaan vaatekaappiini taas syntyi jotain suurempaa, Joji Locatellin Boxy. Tunteet ovat vieläkin hieman ristiriitaiset, tästä saisi varmaan hyvän odotukset vs. todellisuus meemin :)

Ehkä hieman pois leveydestä ja pari senttiä lisää. Eli pitänee tehdä toinen? Mallin imartelevuudesta huolimatta, äärettömän mukava se on päällä ja sopivan lämmin. Mökillä en paljon muuta olekkaan pitänyt. Viikonloppuna käytiin isoveljeni kanssa koeajamassa mökkikunnan molemmat frisbeegolf-radat, itse viskelin kiekkoja ekaa kertaa, mutta juju alkoi löytyä ja pelivaatteet oli kohdallaan :)

Helman kiertymisestä oli puhetta Tiian kanssa Kerässä, ymmärrän nyt mistä puhuttiin...

Manzanilla

Sanana Manzanilla on ihana, soljuu lausuttaessa, piti oikein katsoa googlesta että mitä se tarkoittaakaan. Ensimmäinen osuma oli tietynlainen viini, no se passaa minun värivalintoihin, mutta alkuperäinen tarkoitus lienee viitata kamomillaan. Monessa neuleessani näyttää olleen värejä ja niin täässäkin. Paneelit hieman eri sävyä ja kaksi punaista lisää raitoihin. Lankana ihanainen Canopy 50% Baby alpacaa, 30% Merinovillaa ja 20% Bambuviskoosia, yhteensä 100% pehmeää täydellisyyttä.

Hihat tein täysimittaiseksi ja muutenkin piti vähän silmukoita laskeskella, kun oma lankani oli hieman ohjeen lankaa ohuempaa. Lopputulos jälleen suosikkimateriaalia.

Minä ja paita ehdimmen jo piipahtaa pikku koulutusreissulla ja myös keskeisemmässä Euroopassa oli varsin koleaa ja neuleet tuli tarpeeseen. Myös uusi puhelimeni oli odotellut uutta suojaa ja reissuun piti sellainen saada, tai tehdä jo aloitettu valmiiksi ja puhelin ja omistaja ovat myös tähän tyytyväisiä :) Tässä lankana Isagerin Plant Fiber kaksinkertaisena. Kuvat jälleen Essin käsialaa, Essin lankanurkkauksessa. Malli oli vähän väsynyt ja flunssan kourissa, joten neule ja virkkuu pääosassa :)

Voi Ihmetys miten ihana neule!

Sitten alkaa valmiita tipahdella. Tämän neuleen silmukat loin jo syksyllä ja vartalon raitaosuuden ja hihojen alun jälkeen tuli stoppi, tai oikeastaan neule oli hankala kuljettaa mukana kun lankoja oli kiinni niin monta ja muut ihanat meni edelle.

Tämähän neule leikkisästi kulki jämälanka- ja lankavaraston tuhous-projektina, onhan raitalanka varastosta ja rinnalleen tarvitsi vain 4 kerää Isagerin Meriliniä. Raitalankana Louhittaren Luolan Väinämöinen Sport värissä Harmo ja vielä jäi useisiin vastaaviin projekteihin lankaa tähteelle ;) Napit soviteltu neuleen päälle Tampereen Nappipuodista, ihania nappeja, hyvä palvelu.

Mallina Veera Välimäen Lankaleikki kirjasta Ihmetys ja miten ihmeellisen täydellinen siitä tulikaan.Ja olkoonkin miesten paita, kuvailisin omaa valkoista versiota jopa siroksi. Ja kaulus, taas yksi paras elementti mallissa. 

Salamalla värit tulevat hieman todellisempana esiin ja raitalangan sujuvan värien vaihtelun näkee parhaiten tosi elämässä. Hihojen raitaosuudet ovat oma lisäykseni, muuten seurasin mallia :) Kuvista jälleen kiittäminen Essiä.

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Syyskuussa näytän päivittäneen edellisen kerran, hups.... Valmistunut on kaikenlaista, osassa vielä langanpäät odottelee, osa odottaa pingotusta ja samalla lopullista tuomiota, että ollakko vai eikö olla. Mutta ne mitkä on olleet käytössä ja monessa mukana ja päätyneet jonnekkin ihan muualle ovat seuraavat:

Helga Isagerin Neuleiden neljä vuodenaikaa kirjan hartioittenlämmitin, jonka nimeä en nyt saa päähäni. Jonkinverran jätin kuvioita pois, kun oma lankani oli huomattavasti paksumpi ihana Baa Ram Even Dovestone jota meni melko tarkalleen 2 vyyhtiä. Luottoneule ensikäytöstä alkaen.

Joku ei osaa poseerata rennosti

Kuvissa muuten neuloutuu Doodlerini, joka on enää niitä muutamaa langanpäätä ja kylpyä vaille valmis.

Sitten on nämä Kalajoki sukat jotka tein pyynnöstä jouluisella suklaapalkalla :) Langat oli se juttu ja ne taisivat olla tutuista lampaista, ihanaa rasvaista pässinpökkimää :) Paksuutta oli reilusti ja näitten neulominen oli kaikkinen jokikuvioineen väliin melkoista vääntämistä, mutta tulipahan kunnon sukat. Terveiset kertoivat sukkien miellyttäneen saajaansakin. 

Ja tämän postauksen loppuun viimeisenä vähän jotain muuta kuin perusneuleita. Tai sitä nämäkin aikanaan olivat, molemmat kaupan perusneuleita, riittävän villaisia, että vaatekäytön tullessa tiensä päähän pääsivät 90 asteen pesuun ja huopuivat mukavasti ja muuntuivat kaksinkertaisiksi villapohjallaisiksi. 

Mökillä, crocseissa ja sentapaisissa sekä saappaissa, iskän vanha norjalaspaita samalla käsittelyllä, yksinkertaisena, ilman huolitteluja, on palvellut pohjallisina ja en tiedä mitä tekisin ilman niitä! Siitä ajatus siis lähti, kun piti keksiä sopiva lahja joulunviettopaikkaan. Joulun töitten vuoksi oma lapsuudenkoti oli liian vaikean matkan takana, joten Essi pelasti minut yksinäiseltä jouluaatolta kutsumalla kylään omaansa. Pohjalliset lämmittää siis Essin vanhempien jalkoja ja ovat kuuleman mukaan olleet jo käytössä ja hyväksi havaitut.

Eestä..

..ja takkaa.

Kevyttä ja kiiltävää

Serkkuni täytti pyöreitä vuosia ja vaikka juhlapäivä olikin kesäinen, nyt alkaa jo olla käyttöä kevyen ilmavalle ja pehmeälle huiville. Mallina Nurmilintu ja lankan BC Garnin Silkebloom extra fino 45% silkkiä, 55% merinovillaa. Kulutus n 75g.

Omia jalkoja lämmittänään valmistui sukat. Sukkien valmiiksi saattaminen ei ole se vahvin puoleni ja jälleen se nähtiin.. ensimmäinen sukka syntyi muutamassa päivässä ja toista tahkosin lähes yhtä monta viikkoa. Ihana kimallelanka kuitenkin oli riittävä motivaatio ja valmista tuli. Hieman reilu puoli vyyhtiä meni, vaaka on kadoksissa, joten punninnen jämäkerän ehkä myöhemmin. Lankana Lanitium ex machinan Kimallesukka värissä Cherry Cabaret, ja sitähän tämä lanka juurikin on :)

Ohjeena Brainless. Kantapää on pyöreä, Kiila tulee nurjalla palmikon "nauhojen" väliin. Varpaista varteen etenemissuuntana, joka onkin suosimani suunta niissä harvoissa sukissa jotka valmiiksi saan. Kantapään kuva jäikin ensiotoksella epätarkasi, mutta kantapään muodon siitä hahmottaa, samoin kuin ihanan kimalluksen langassa!

Pala palalta

Knitscenen kesän 2014 numero hetken tarkastelun jälkeen esitti ihanan mallin toisen jälkeen. Linum Tee valmistui jo aikaa sitten ja jo jonkin aikaa on ollut tekeillä myös Gambeson tunic. Malli etenee pienempiä ja isompia kolmioita vuorotellen eri reunoista neuloen. Ensin tehdään etuosa helmasta hartioille, pääntie ja sitten kaulalta helmaan takaosa. Aloitin tämän jo hyvissä ajoin viime kesää varten, sitten tulikin syyskelit ja neule jäi. Puuttuihan siitä noin 20 cm helmasta ja pikkuruiset hihat! No tämä osa valmistui sujuvasti, sitten liitokset ja hihat ja lankojen päättelyyn tyssäsi. 

Lankana on Liseta 50/50 silkkipellava. Väreinä violetti ja raidoissa sininen, raidat lisäilty mukaan täysin fiilispohjalta neuleen edetessä. Raitaväriä meni kerän verran ja violettia ehkä noin 5... Koostumukseltaan lanka on mukavan kotikutoisen oloista, välillä lähes säiemaista ja sitten paksumpaa, vaihtelua on reilusti ja se näkyy pinnassa mukavasti ja myös teki langan päättelystä hieman haasteellisempaa. Lämpimien säiden antaessa odottaa itseään, otin itseäni lopulta niskasta kiinni ja päättelin ne langat ja pingotin neuleen samointein, jipii!! rasti seinään...

Tunika on mallissa tehty ohuemmasta langasta ja hieman mukailin silmukkamäärää, mutta pituutta tuli sen verran mallia enemmän, että toimi ainakin kesähelteellä mekkona. Neuletapaamisesta poistuessa muistin pyytää kuvatkin, tällä kertaa kameran takana Veera.