Joulukalenterisukat

Tässä ois mun joulukalenterisukat :) Oma tavoite oli saada mahdollisimman paljon pieniä lankakeränloppuja menemään ja siinä onnistuin. Varastoissa ei ollut käytännössä ollenkaan vihreitä sävyjä ja sitäkin enemmän punaisia :) Näillä mentiin, välillä varsin löyhästi ohjeita soveltaen. Myös koon suhteen arvelin sukkien olevan hieman isot ja niinhän ne vähän on. Silmukoita oli 60 ja kuvassa alla on toiset villasukat. No saapassukkina tai ehkä jopa iskän käytössä toiminevat.

Kalenterin seuranta oli niin koukuttavaa, että väliin kun havahduin hereille aamuyöstä, oli pikana kurkattava älypuhelimella päivän luukku, vaikka väliin raitoja teinkin useamman kerralla jälkikäteen. Jälkeenpäin neulottu kantapää oli uusi tuttavuus, mutta varmasti voisin harkita kokeilevani uudelleen. 

Joulun viettoon!

Jokos kaikki muut tietää missä viettää joulunsa? Paikasta viis, itse aion viettää sen tässä mekossa :D

Vain hyvin harvoin neulon samaa mallia uudelleen. Sitä epätodennäköisemmin, mitä isompi työ. Nyt kuitenkin tein sen, tai ainakin melkein. Yläosa on kainaloitten alle asti pilvenpiirtäjän ohjeella tehty, tuo kaulus on vain niin täydellinen. Sitten vähän suoraa ja Still lightin mallin mukaan taskulevennyksien tekoon. Resorit 1Okiertäen1N, voinette arvata, että näitä vähän joutui vääntämään... Lisäksi muutoksena edelliseen tein taskun yhtenäisenä kengurutaskuna. Ainakin toistaiseksi on toiminut hyvin ja tasku pysyy paremmin paikallaan kuin aikaisemman tunikan taskut.

Lankana tällä kertaa Malabrigo sock värissä Archangel, vajaa 4 vyyhtiä meni. Ja lanka on väriltään todella jännittävä. Luonnonvalossa väri on monisävyinen punainen ja mitä pimeämmäksi ympäristö muuttuu, sitä enemmän sinisen ja vihreän ja violetin sävyt korostuvat ja yleisilme muuttuu jopa maahan levinneen öljyläikän väriseksi.

Laadukkaammista kuvista jälleen kiitos Essille.

Ja juuri päivitin joulukalenterisukkani ajantasalle. Töitten vuoksi loput luukut taitaa jäädä jouluaatolle puuhasteltavaksi. Näistä ehkä lisää myöhemmin...

Pakkopullapipo

Ja heti alkuun, jottei otsikko johda liiaksi harhaan, pipo on ihana. Tekemisessä oli vain liian paljon jo hyväksi havaittuja juttuja. Lankana Isager Merilin, vaaleanpunainen sama kuin sormikkaissa ja pohjana sininen . Sinistä meni alle kerä. 

Reunuksessa silmukoita 128 puikkona ihanainen 2,5mm. 1oikein kiertäen1 nurin reunusta 5 cm. Joka oli paljon kun on juuri neulonut tunikan reunaan ja villatakin kaulukseen samaa 1 o kiertäen 1n joustinta molemmissa piirun alle 300 silmukalla 8 cm kuhunkin. Reunus valmistui lopulta.

Sitten broken seed stichiä 9 cm. Tätä tuli tehtyä juuri sormikkaisiin, kaunista, mutta tämänkin teko alkoi nyppiä jostain syystä muutaman kerroksen jälkeen. Tämäkin osuus valmistuim yllättäen neuletapaamisessa ja sitten alkoi sujua :) Pari cm sileää sinistä ja sitten joka 4. kerros 6 kohdassa kavennuksia ja lopulta 9 cm mitassa jokatoinen silmukka pois, muutama kerros ja loput silmukat narulle, kaikki loppu yhdessä hujauksessa, yhdellä istumalla. 

Pipolle oli kaksi vaatimusta, se ei saanut olla liian tiukka, koska nykyiseen hiusmalliin kuuluu otsis ja kukaan ei kestä littanaa otsista. Lisäksi pitkäksi venyneet hiukset tulee muuten usein sutaistua Pikku Myy -henkiselle nutturalle, joka vie tilaa. Käytännössä jo havaittu molempien toiveitten täyttyvän.

Messusaldoa ja pipo

Oli taas se aika vuodesta, käsityömessut. Ystäväni Essi on jo useampana vuonna päässyt käsiksi Käsi- ja taideteollisuusmessujen vapaalippuihin, ja tämä vuosi ei ollut poikkeus. Tänä vuonna tosin kävimme ensin urakoimassa messut läpi lauantaina ja sunnuntaina tekemässä täsmäpiston hankkimaan pari mietityttämään jäänyttä lankakerää.

Lankojen suhteen olin alkuun maltillisempi, mutta tulihan tuota hankittua. Ilmeisen tarpeeseen kuitenkin, kun  taustalla on jo uuden projektin hihat mytyssä. Louhittaren Luolan väinämöistä siis 3 eri värissä, TukuWoolin villaa kahdessa ja pari Rowanin Fine Tweediä. Pinkki kausi alkaa taas nostaa päätä sinisten ja harmaitten jälkeen.

Valmiitten teosten puolelta mukaan tarttui Maatuska-heijastin, yhdet bambupuikot, nappikorvikset ja ihana 4 laatasta koostuva pannunalunen, jonka osat tarttuvat näppärästi toisiinsa magneeteilla. Ja kuppikakkujen muotoisia saippuoita nappasin mukaani myös, tuoksuvat ihanilta :) Myös joulukorttiaskartelujuttuja hamstrasin, niistä lisää myöhemmin. Ehkä...

Pipo syntyi yhdeltä istumalta ja on lämmittänyt päätä jo viikon. Vanhat pipot alkoivat kaikki olla puhkipidettyjä ja syyskylmät yllättivät. Paloma on paitsi nopeaa neuloa, myös ihanan pehmeää ja lämmintä. 

Pipo Ohje omasta päästä omaan päähän, mallineulen taisin poimia Kerässä olleesta piposta kuten lankakin sieltä
Lanka Paloma hieman vajaa 2 vyyhtiä

Rikottua helmineuletta, olkaa hyvät!

Broken seed stwich... nope.
Broken seed switch... ei.
Broken see twitch.. e-ei..
Broken seed stich, jee!

Pidän itseäni varsin sujuvakielisenä, mutta kohtasin voittajani, lausumisessa. Mutta sitä se on, tuo ihana ja niin yksinertainen pintaneule. Tästä se ajatus lähti, Lankakauppa Kerän kämmekkäistä, lisää vain sormet.

Jälleen meinasi iskeä ensimmäisen sormikkaan syndrooma. Ensimmäinen syntyi kuin itsekseen, toista 5 cm resoria ja sitten ei mitään. Tarve uusille käsineille oli kuitenkin niin suuri, että kävin tsekkaamassa uuden Kerän vapaapäivänä ja istuin tikuttelemaan ja juoruamaan. Loputkin 3 sormea punnersin illalla, samoin kuin päättelin langanpäät Criminal mindsin lomassa. 

Testasin myös läppärin kameraa. Jatkossa sitten taas kunnon kuvia. 

Lanka Isager Merilin violetin (no.52) ja tummanvihreän (no16) sävyissä maksimissaan puoli kerää kumpaakin.

Tuntuma langassa on jännittävä, lämmin ja viileä samalla. Vielä eivät ole ulos päässeet testiin, mutta ehkä jo tänään.

Jotain aivan uutta!

Suvussani on paljon taitavia käsityöihmisiä. Mummoni kirjoi tauluja, kutoi mattoja, nimikoi pyyhkeet ja paljon paljon muuta. Lapsena muistan kuitenkin ihmetelleeni mummoni pikkusiskon keskeneräistä työtä. Koska olen nyt osin saapunut pitsin asuinseuduille, sain vihdoin ilmottauduttua kansalaisopistoon, aikaisemmin olen vain kurssitarjontaa selaillut. 

Tähän on nyt siis tultu. 

3 kertaa takana ja isoäidin ja isotädin perintö vaikuttaa virtaavan vahvana suonissani, siten hyvin nypylät ovat alkaneet soljua sormissani. Entisen 'neulon vielä tämän kerroksen loppuun' sijaan ajattelen nykyisin nyplääväni 'vielä yhden neulan, tai kuvion, loppuun'.

Ja päässä pyörii jo miljoonia ideoita, mitä uuden taitoni johdosta voin tehdä! Siinä missä nurkat alkavat olla pullollaan huiveja, pitsiä on tuskin missään. Lankarullatkin ovat paljon pienempiä!

Olen siitä onnellisessa työssä, että voin sielläkin jatkuvasti oppia uutta ja ajoittain nähdä kätteni jälkeä, mutta kyllä käsityöt, jonkin uuden tekeminen alusta asti, on niin palkitsevaa. Ja että jotain näin kaunista ja herkkää. Olen myyty.

Viimeisiä valoisia päiviä

Still light tunika oli jo pitkään haaveissa ja kun havaitsin kaapissa olevan sopivaa lankaa melkein sopiva määrä, niin tuumasta toimeen. Alku eteni mukavasti, sitten taskut oli eriytetty ja ohjeessa luki 26 cm sileää. Ei lisäyksiä, ei kavennuksia, ei mitään, vain sileää. Kesäkin tuli ja kivemmat neuleet, siis kesällä ei villatunikalla tee mitään. Syksy kuitenkin saapui ja päättäväisesti etenin loppuun asti, lopulta melko vaivattomasti ja kun aikaisemmin mainittu kongressimatka häämötti edessä, langanpäätkin päättyivät sulassa sovussa ja vauhdikkaasti.

Niskan nappi on kuin koru neuleen selässä!

Essi syysflunssan kourissa raahautui kanssani lähipuistoon ja napsaisi kuvan jos toisenkin. Tunika on ollut jo kovassa käytössä ja suurella varmuudella etenemässä lempineuleitten joukkoon. Mittaa olisin sallinut muutaman sentin lisää, mutta lanka oli hamstrattu sen verran aikaisemmin, että uudet värierät poikkesi selvästi enkä jaksanut metsästää laajemmin. Onneksi tämä on ongelma, jonka voi korjata ensimmäisellä samanlaisella neuleella :)

Malli: Still light Veera Välimäki

Lanka: Garnstudio Drops Baby merino, 400g ja hieman kerästä eri värjäyserää taskupusseihin.

Sentään neule osui kokonaan kuvaan ;)

Make hay while the sun shines

Edessä oli koulutusmatka ja ilmojen viiletessä jo keväällä aloitettu huivi valmistui kuin tilauksesta. Malli on omasta päästä ideoitu, tavoitteena oli pieni keventävä pitsielementti ja muutoin sileää pintaa joka toisi langan värit esiin.

Lanka: Skein Top Draw Sock 400m/95g värissä Make hay while the sun shines ja koko kerä meni, melkolailla sentilleen.

Harmillisesti en ottanut kuvaa vyyhdistä ennen neulomista, vaikutelma väristä oli vyyhdillä paljon vaaleampi ja ajattelin vihreän hyppivän esiin, mutta yleisilme olikin enemmän beige ja varsin harmoninen. 

Vyyhdillä langan väri ja nimi täsmäsivät, nyt siitä tulee myös mieleen syksyinen luonto ja viimeiset vihreän pilkahdukset tai kevään ankeus ja ensimmäiset vihreät oraat. Pehmoinen ja lämpöinen se on kuitenkin :)

Pientä ja sievää

Kesä on mennyt aloitellessa neuleita kevään valmistumissuman jälkeen ja nyt alkaa satoa putoilla puikoilta. Tosin helle on tehnyt neulomisesta lähes mahdotonta, koska jokapaikassa on ollut liian kuuma. Sateinen kesäloman aloitus mökillä sensijaan on ollut tuottoisaa aikaa jo nyt. Jopa takkaa on saanut lämmittää. 

Näyttääkin, että yhdelle mökin pienimmistä asukeista tuli kylmä, ja mitä ihmettä se onkaan löytänyt päälleen?? 

"Pökköä pesään, tänne paleltuu!"

Kertoo sen olevan pehmoinen ja lämmin, toivottavasti, ei kuitenkaan ole tarkoitettu pikku-kaniinin lämmittämiseen vaan ystävien pienelle vauvalle ja lomapäivän no. 2 suurin aktiviteetti on lienee kävellä lähipostiin postitushommiin. 

Ohje : Vauvan liivi, Drops design, Garnstudio
Lanka: Schoeller&Stahl Wollfrauen, 100% Merinovilla, superwash, alle 100g

Neuloin kaksinkertaisella langalla, alaosan pelkällä harmaalla ja yläosaan vaihdoin toisen langan valkoiseksi. Molemmat 50 g kerät oli hieman vajaita ja molempia jäi vähän jäljelle. Taskut jätin mallista pois.

Lisää tekeleitä luvassa, jahka saan noin satamiljoonaa langanpäätä pääteltyä..

Kesä on täällä!

Ostin mukavan trikoomekon kesäksi ja se vaati seurakseen neuleen. Tuumasta toimeen ja Sol Degrade nauhalangasta valmistui ihana, pehmeä ja venyvä paitanen. Pidennetyt silmukat ja oikean ja nurjan vaihtelut pitivät myös neuleen teon mielenkiintoisena. Melko tarkalleen 4 kerää meni.

Mekkokelejä odotellessa :)

Kohti taivaita

Kevään lämmetessä vain yksi asia harmittaa, kohta on aivan liian lämmin pitää uusia ihania villavaatteitani! Lähes samaan aikaan edellisen pinkin ihanuuteni kanssa valmistui tämäkin neule. Langanpäitä vain oli moninkertainen määrä ja pingotusalustalle mahtui vain yksi työ kerrallaan.. ..mutta valmista tuli!

Mallina Pilvenpiirtäjä Veera Välimäen Lankaleikki -kirjasta, lankana Isager Alpaca1 harmaan ja sinisen sävyissä. Resorit neulottu kaksinkertaisena ja muuten yksinkertaisena. Sinistä kului noin puolitoista kerää ja harmaata hieman kolmatta, valmis neule puntarissa 177g. 

Ehdottomasti kaunein kohta on kaulus ja muuten varsin yksinkertaisessa neuleessa se pääseekin arvoiseensa osaan.

Koska hovikuvaajani on lomalla, ja halusin kuvat ennenkuin neule on aivan pidetyn näköinen, uusia kuvakulmia ja tylsää henkarilla hengailua tarjolla. Mutta on se ihana. Niiiin ihana.

Pinkkiä pitsiä

Pitsinen Isager-mekkoni sai alkunsa jo syksyllä. Helma meni kertaalleen purkuun, alkuperäisellä silmukkamäärällä ja valitulla kavennustahdilla mekosta olisi tullut nilkkapituinen. Haluaisin kuitenkin huomauttaa, että laskelmat perustuivat mallitilkkuun. Ennen purkua muistin sentään mitata tiheyden uudelleen..

Vyötärön kohdalla tuli ensimmäinen stoppi. Lopulta sopiva pitsikuvio yläosaan löytyi, ja oikeastaan vasta valmista neuletta kuvatessa tajusin helmapitsin ja miehustan kuvioitten olevan varsin samanhenkiset. Täysin vahinkovalinta, mutta ehkä alitajunta etsi sopivaa muotoa ja ilmeisesti lopulta löysi!

Toinen stoppi tuli viimeistelyjen kohdalla, eikä tällä kertaa langanpäitten päättelyssä vaan kädenteiden ja päntien huolitteluissa. Pienet hihat kävi ajatuksissa, pitsineule samoin, sittenkin tavallinen sesori.. plaah. Neule hautui talven, muita neuleita valmistui.

Ja sitten pääsin pienen tauon jälkeen neuletapaamiseen, piti saada mukaan joku yksinkertainen työ ja totesin pakkopullaviimeistelyjen sopivan hommaan kuin nenä päähän. Se mikä ei etene neuletapaamisessa, ei tule jatkossakaan etenemään. Ja niinhän se eteni. Kanssaneulojat tunnistivat pitsihelman syksyltä :) Illan ja seuraavan päivän aikana neule valmistui, langanpäät päättyivät ja pingotus viritettiin. 

Viikonloppuna käväistiin päiväretki Jyväskylään kädentaitomessuille ja piipahdettiin lankakaupoissakin. Messuilla tarjonta oli enemmän valmiita tuotteita ja askartelujuttuja. Teippitarhasta lähti mukaan liitutauluteippiä ja washi-teippiä ja antiikkipuolelta Luna-kulho täydentämään sarjaa. Kuokkalan kartanolla piipahdettiin ja samalla kuvattiin tuotosta. Kuvat napsi Essi, kiitos.

Kuvat on tälläkertaa vauhdikaita, poseerauskuvista valtaosassa oli täysin pitsineuleeseen sopimatonta pönötystä havaittavissa.

Malli: Omasta päästä, pitsi helmaan jostain kolmiohuivista, miehustaan IK Spring 2008 Katharine vest
Lanka: Isager Alpaca 1, Neuleeseen meni hieman kolmatta kerää, joskin valmis neule painaa 99g :)