Joulukalenterisukat

Tässä ois mun joulukalenterisukat :) Oma tavoite oli saada mahdollisimman paljon pieniä lankakeränloppuja menemään ja siinä onnistuin. Varastoissa ei ollut käytännössä ollenkaan vihreitä sävyjä ja sitäkin enemmän punaisia :) Näillä mentiin, välillä varsin löyhästi ohjeita soveltaen. Myös koon suhteen arvelin sukkien olevan hieman isot ja niinhän ne vähän on. Silmukoita oli 60 ja kuvassa alla on toiset villasukat. No saapassukkina tai ehkä jopa iskän käytössä toiminevat.

Kalenterin seuranta oli niin koukuttavaa, että väliin kun havahduin hereille aamuyöstä, oli pikana kurkattava älypuhelimella päivän luukku, vaikka väliin raitoja teinkin useamman kerralla jälkikäteen. Jälkeenpäin neulottu kantapää oli uusi tuttavuus, mutta varmasti voisin harkita kokeilevani uudelleen. 

Joulun viettoon!

Jokos kaikki muut tietää missä viettää joulunsa? Paikasta viis, itse aion viettää sen tässä mekossa :D

Vain hyvin harvoin neulon samaa mallia uudelleen. Sitä epätodennäköisemmin, mitä isompi työ. Nyt kuitenkin tein sen, tai ainakin melkein. Yläosa on kainaloitten alle asti pilvenpiirtäjän ohjeella tehty, tuo kaulus on vain niin täydellinen. Sitten vähän suoraa ja Still lightin mallin mukaan taskulevennyksien tekoon. Resorit 1Okiertäen1N, voinette arvata, että näitä vähän joutui vääntämään... Lisäksi muutoksena edelliseen tein taskun yhtenäisenä kengurutaskuna. Ainakin toistaiseksi on toiminut hyvin ja tasku pysyy paremmin paikallaan kuin aikaisemman tunikan taskut.

Lankana tällä kertaa Malabrigo sock värissä Archangel, vajaa 4 vyyhtiä meni. Ja lanka on väriltään todella jännittävä. Luonnonvalossa väri on monisävyinen punainen ja mitä pimeämmäksi ympäristö muuttuu, sitä enemmän sinisen ja vihreän ja violetin sävyt korostuvat ja yleisilme muuttuu jopa maahan levinneen öljyläikän väriseksi.

Laadukkaammista kuvista jälleen kiitos Essille.

Ja juuri päivitin joulukalenterisukkani ajantasalle. Töitten vuoksi loput luukut taitaa jäädä jouluaatolle puuhasteltavaksi. Näistä ehkä lisää myöhemmin...

Pakkopullapipo

Ja heti alkuun, jottei otsikko johda liiaksi harhaan, pipo on ihana. Tekemisessä oli vain liian paljon jo hyväksi havaittuja juttuja. Lankana Isager Merilin, vaaleanpunainen sama kuin sormikkaissa ja pohjana sininen . Sinistä meni alle kerä. 

Reunuksessa silmukoita 128 puikkona ihanainen 2,5mm. 1oikein kiertäen1 nurin reunusta 5 cm. Joka oli paljon kun on juuri neulonut tunikan reunaan ja villatakin kaulukseen samaa 1 o kiertäen 1n joustinta molemmissa piirun alle 300 silmukalla 8 cm kuhunkin. Reunus valmistui lopulta.

Sitten broken seed stichiä 9 cm. Tätä tuli tehtyä juuri sormikkaisiin, kaunista, mutta tämänkin teko alkoi nyppiä jostain syystä muutaman kerroksen jälkeen. Tämäkin osuus valmistuim yllättäen neuletapaamisessa ja sitten alkoi sujua :) Pari cm sileää sinistä ja sitten joka 4. kerros 6 kohdassa kavennuksia ja lopulta 9 cm mitassa jokatoinen silmukka pois, muutama kerros ja loput silmukat narulle, kaikki loppu yhdessä hujauksessa, yhdellä istumalla. 

Pipolle oli kaksi vaatimusta, se ei saanut olla liian tiukka, koska nykyiseen hiusmalliin kuuluu otsis ja kukaan ei kestä littanaa otsista. Lisäksi pitkäksi venyneet hiukset tulee muuten usein sutaistua Pikku Myy -henkiselle nutturalle, joka vie tilaa. Käytännössä jo havaittu molempien toiveitten täyttyvän.

Messusaldoa ja pipo

Oli taas se aika vuodesta, käsityömessut. Ystäväni Essi on jo useampana vuonna päässyt käsiksi Käsi- ja taideteollisuusmessujen vapaalippuihin, ja tämä vuosi ei ollut poikkeus. Tänä vuonna tosin kävimme ensin urakoimassa messut läpi lauantaina ja sunnuntaina tekemässä täsmäpiston hankkimaan pari mietityttämään jäänyttä lankakerää.

Lankojen suhteen olin alkuun maltillisempi, mutta tulihan tuota hankittua. Ilmeisen tarpeeseen kuitenkin, kun  taustalla on jo uuden projektin hihat mytyssä. Louhittaren Luolan väinämöistä siis 3 eri värissä, TukuWoolin villaa kahdessa ja pari Rowanin Fine Tweediä. Pinkki kausi alkaa taas nostaa päätä sinisten ja harmaitten jälkeen.

Valmiitten teosten puolelta mukaan tarttui Maatuska-heijastin, yhdet bambupuikot, nappikorvikset ja ihana 4 laatasta koostuva pannunalunen, jonka osat tarttuvat näppärästi toisiinsa magneeteilla. Ja kuppikakkujen muotoisia saippuoita nappasin mukaani myös, tuoksuvat ihanilta :) Myös joulukorttiaskartelujuttuja hamstrasin, niistä lisää myöhemmin. Ehkä...

Pipo syntyi yhdeltä istumalta ja on lämmittänyt päätä jo viikon. Vanhat pipot alkoivat kaikki olla puhkipidettyjä ja syyskylmät yllättivät. Paloma on paitsi nopeaa neuloa, myös ihanan pehmeää ja lämmintä. 

Pipo Ohje omasta päästä omaan päähän, mallineulen taisin poimia Kerässä olleesta piposta kuten lankakin sieltä
Lanka Paloma hieman vajaa 2 vyyhtiä

Rikottua helmineuletta, olkaa hyvät!

Broken seed stwich... nope.
Broken seed switch... ei.
Broken see twitch.. e-ei..
Broken seed stich, jee!

Pidän itseäni varsin sujuvakielisenä, mutta kohtasin voittajani, lausumisessa. Mutta sitä se on, tuo ihana ja niin yksinertainen pintaneule. Tästä se ajatus lähti, Lankakauppa Kerän kämmekkäistä, lisää vain sormet.

Jälleen meinasi iskeä ensimmäisen sormikkaan syndrooma. Ensimmäinen syntyi kuin itsekseen, toista 5 cm resoria ja sitten ei mitään. Tarve uusille käsineille oli kuitenkin niin suuri, että kävin tsekkaamassa uuden Kerän vapaapäivänä ja istuin tikuttelemaan ja juoruamaan. Loputkin 3 sormea punnersin illalla, samoin kuin päättelin langanpäät Criminal mindsin lomassa. 

Testasin myös läppärin kameraa. Jatkossa sitten taas kunnon kuvia. 

Lanka Isager Merilin violetin (no.52) ja tummanvihreän (no16) sävyissä maksimissaan puoli kerää kumpaakin.

Tuntuma langassa on jännittävä, lämmin ja viileä samalla. Vielä eivät ole ulos päässeet testiin, mutta ehkä jo tänään.

Jotain aivan uutta!

Suvussani on paljon taitavia käsityöihmisiä. Mummoni kirjoi tauluja, kutoi mattoja, nimikoi pyyhkeet ja paljon paljon muuta. Lapsena muistan kuitenkin ihmetelleeni mummoni pikkusiskon keskeneräistä työtä. Koska olen nyt osin saapunut pitsin asuinseuduille, sain vihdoin ilmottauduttua kansalaisopistoon, aikaisemmin olen vain kurssitarjontaa selaillut. 

Tähän on nyt siis tultu. 

3 kertaa takana ja isoäidin ja isotädin perintö vaikuttaa virtaavan vahvana suonissani, siten hyvin nypylät ovat alkaneet soljua sormissani. Entisen 'neulon vielä tämän kerroksen loppuun' sijaan ajattelen nykyisin nyplääväni 'vielä yhden neulan, tai kuvion, loppuun'.

Ja päässä pyörii jo miljoonia ideoita, mitä uuden taitoni johdosta voin tehdä! Siinä missä nurkat alkavat olla pullollaan huiveja, pitsiä on tuskin missään. Lankarullatkin ovat paljon pienempiä!

Olen siitä onnellisessa työssä, että voin sielläkin jatkuvasti oppia uutta ja ajoittain nähdä kätteni jälkeä, mutta kyllä käsityöt, jonkin uuden tekeminen alusta asti, on niin palkitsevaa. Ja että jotain näin kaunista ja herkkää. Olen myyty.

Viimeisiä valoisia päiviä

Still light tunika oli jo pitkään haaveissa ja kun havaitsin kaapissa olevan sopivaa lankaa melkein sopiva määrä, niin tuumasta toimeen. Alku eteni mukavasti, sitten taskut oli eriytetty ja ohjeessa luki 26 cm sileää. Ei lisäyksiä, ei kavennuksia, ei mitään, vain sileää. Kesäkin tuli ja kivemmat neuleet, siis kesällä ei villatunikalla tee mitään. Syksy kuitenkin saapui ja päättäväisesti etenin loppuun asti, lopulta melko vaivattomasti ja kun aikaisemmin mainittu kongressimatka häämötti edessä, langanpäätkin päättyivät sulassa sovussa ja vauhdikkaasti.

Niskan nappi on kuin koru neuleen selässä!

Essi syysflunssan kourissa raahautui kanssani lähipuistoon ja napsaisi kuvan jos toisenkin. Tunika on ollut jo kovassa käytössä ja suurella varmuudella etenemässä lempineuleitten joukkoon. Mittaa olisin sallinut muutaman sentin lisää, mutta lanka oli hamstrattu sen verran aikaisemmin, että uudet värierät poikkesi selvästi enkä jaksanut metsästää laajemmin. Onneksi tämä on ongelma, jonka voi korjata ensimmäisellä samanlaisella neuleella :)

Malli: Still light Veera Välimäki

Lanka: Garnstudio Drops Baby merino, 400g ja hieman kerästä eri värjäyserää taskupusseihin.

Sentään neule osui kokonaan kuvaan ;)